PINSERIN ROTUESITTELY JA ROTUMÄÄRITELMÄ

PINSERIN ROTUESITTELY

Rodun alkuperä

Pinseri on saksalainen rotu, jonka oletetaan polveutuvan vanhoista eurooppalaisista suokoirista, kuten snautserinkin. Vuosisatoja se eleli Keski-Euroopassa pihakoirana ja rotantappajana hevostalleilla. Pinserin ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin v. 1881.
Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen rotu kuoli lähes sukupuuttoon. Saksaan jäi vain yksi uros, joka kuoli ennen kuin sitä ehdittiin käyttää Itä-Saksasta "salakuljetetulle" ainoalle rekisteröidylle pinserinartulle (Kitti v. Bodestrand). Rodun saksalainen pelastaja Werner Jung joutui 1950-luvun lopulla ottamaan avuksi ylisuuria kääpiöpinsereitä, yhden nartun ja kolme urosta, mikä loi valitettavasti leimansa rotuun lähes kolmeksi vuosikymmeneksi pienentäen kokoa, keventäen luustoa ja ehkä muuttaen luonnettakin kääpiömäisen vilkkaaksi ja sähäkäksi. Mutta kanta siis pelastettiin noilla viidella koiralla, joista nykypäivän pinserit pääosin polveutuvat. Tosin Sveitsissä ja Ranskassa eleli muutama harvalukuinen pinseri (lähinnä karkeakarvaisten snautsereiden jälkeläisiä), joille samoihin aikoihin käytettiin sekä pippurisuolaa että mustaa snautseria, mutta niiden vaikutus heikkeni, kun niihin taas melko pian yhdistettiin runsaasti Werner Jungin koiria.
Pinseri on aina ollut melko harvinainen ja tuntematon rotu niin kotimaassaan kuin muuallakin. Saksassa sen vuotuiset rekisteröintiluvut ovat kuitenkin 1960-luvuilta alkaen hitaasti nousseet ja liikkuneet viime vuosina keskimäärin sadan kahden puolen.

Pinserit Suomessa

Ensimmäinen pinseri tuli Suomeen 1960-luvun alussa, ja kasvatus lahti hiljakseen käyntiin. Kanta on suppea, mikä tuo ongelmia jalostukseen. Muutama sitkeä kasvattaja pitää rodun lippua korkealla, ja viimeisten 10 vuoden rekisteröinnit ovat olleet keskimäärin 50-60 koiraa vuodessa. Tuonneilla Saksasta, Tanskasta ja Ranskasta on yritetty saada kipeästi kaivattua vierasta verta sisäsiitettyyn rotuun. Suunnitteilla on myös snautseri-pinseriristeytys, joka toivottavasti hyväksytään päättävissa elimissä ja tulee omalta osaltaan laajentamaan jalostuspohjaa.
Pinseriä on perinteisesti pidetty varsin terveenä rotuna, mutta sen terveydentilaa (lonkat, silmät) on alettu tutkia vasta viime vuosina. Ulkonäöllisten puutteiden (lähinnä selkälinjat) lisäksi ongelmia ovat yleisesti esiintyvät hammaspuutokset sekä penikkatautirokotuksen aiheuttamat allergiset reaktiot.
Muuten suomalaiset pinserit ovat tällä hetkellä maailman huipputasoa, ja ne ovatkin saavuttaneet viime vuosina merkittäviä voittoja myös kansainvälisillä areenoilla.

Ulkonäkö

Rotumääritelmän mukaan pinseri on yleisvaikutelmaltaan keskikokoinen, sileäkarvainen, voimakas ja lihaksikas koira, joka lyhyen karvapeitteensä vuoksi vaikuttaa kevyemmältä kuin snautseri. Tyypiltään pinseri on ravaaja.
Vuoden 1987 rotumääritelmässa koko nostettiin 45-50 cm:iin eli samaan kuin snautserilla. Muita rodun tärkeitä tunnusmerkkejä ovat neliömäinen rakenne ja vahva luusto, pitkänomainen, voimakas pää ja tyypillinen pinseri-ilme, jalo kaula, korkeasta sää'stä kevyesti lantioita kohti laskeva selkälinja, syvä rintakehä, hyvät kulmaukset sekä tietysti sujuva ja vetävä liikunta.

Pinserin värien kirjo on rodun historian alkuhämärässä ollut mitä moninaisin. Tänään sallittuja värejä ovat vain yksivärinen ruskea eri sävyissään sekä musta ruskein merkein. Mikä vahinko, sillä erilaisuus on rikkautta ja karsiminen köyhdyttää!

Karkeasti yleistäen rotu on jakautunut hieman erilaisiin tyyppeihin eri maissa. Saksassa tuntuu olevan pyrkimys vahvaan ja massiiviseen tyyppiin, Ranskassa on vallalla hieman ylielegantti laukkaajatyyppi ja pohjoismainen (suomalainen) tyyppi on siltä väliltä. On makuasia, mikä niistä on paras. Me tietysti arvostamme omaamme, jossa voima ja jalous on ehkä onnistuttu yhdistämään optimaalisimmalla tavalla.

Luonne

Rotumääritelmän mukaan pinseri on vilkas, valpas, hyväntahtoinen, ystävällinen, leikinhaluinen, uskollinen isannalleen. Se ei ole haukkuja. Aistit ovat hyvin kehittyneet. Se on viisas, koulutuskelpoinen, peloton, sääolosuhteita ja sairauksia kestävä. Erinomainen seura- ja vahtikoira.
Alkuperältään piha-, rotta- ja vahtikoirana pinseri ei ole tehnyt yhteistyötä ihmisen kanssa muissa kuin vartiointitehtävissä, joten sen käyttöominaisuuksiin ei ole kiinnitetty samalla tavoin huomiota kuin paimen-, metsästys- ja muiden vastaavien työkoirien.
Werner Jung halusi pinserin olevan tinkimätön, vain omalle väelle uskollinen vahtikoira, jonka vartioimalle alueelle kellään ei ole asiaa ilman omistajan lupaa. Toisaalta hän painotti koiran sopeutumista nyky-yhteiskuntaan, kaupunkimiljööseen ja ahtaisiin asuntoihin perhekoirana, jonka tulisi olla naapurin lasten paras leikkitoveri. Kieltämättä ominaisuuksia, joita on melko vaikea sovittaa yhteen koiraan ilman määrätietoista koulutusta ja jalostustyötä!
Palveluskoirien luonnetestit ovat olleet apunamme vasta muutaman vuoden, eikä niitä ole riittävästi hyödynnetty jalostuksessa. Useimmat kasvattajat halunnevat helppoja, lempeitä perhekoiria, mutta mikään ei estä pyrkimästä hyviin käyttökoiriin siinä samalla. Jos haetaan muuta kuin vartiokoiraa, nämä on helppo yhdistää. Hyvä hermorakenne ei voi olla haitta perhekoiralle!
Pinserit ovat rodun käyttöhistorian (puolivilli jalostamaton vartiokoira) tuntien saavuttaneet hämmästyttävän hyviä luonnetestituloksia, jopa yhden +3 arvosanan sekä useita +2 tuloksia. Eräs seikka on kuitenkin merkillinen: Jokunen +2 koira on joko lopetettu tai koettu muuten vaikeana tapauksena, luonteeltaan ei-toivottuna. Koiran käyttöominaisuuksia ei toisin sanoen ole osattu hyödyntää, ja voimakasluonteisesta koirasta on tullut kurin ja toiminnan puutteessa kotiterroristi. Pinsereitä löytyy lisäksi paljon +1 koiria, mutta myös muutamia ampumiselle alttiuden takia hylättyjä.
Pinserin luonne on huomattavasti parantunut verrattuna rodussa takavuosina esiintyneisiin koviin ja yliteräviin yksilöihin. Rodun imago kärsii jo yhdestäkin huonoluonteisesta koirasta, mikä on pannut kasvattajat kiinnittämään huomiota luonteeseen. Yleisesti ottaen pinseri onkin tänään jo varsin salonkikelpoinen ja sosiaalinen pakkaus.

Pinseri käyttökoirana

Pinsereitä on useampaa eri luonteen perustyyppiä. On kovia, energisiä ja yhteistyöhaluisia - sellaisia, jotka noutavat vedestä ja vaikka seisovat päällään - ja toisena ääripäänä sellaisia, joita ei saa varsinkaan sadeilmalla hievahtamaan sohvannurkasta ja joille jokainen käsky on filosofisen puntaroinnin aihe:"Onko mitään jarkeä noudattaa noin älytöntä käskyä ja mitä siita hyödyn?" On sellaisia, jotka nuolevat jokaisen vieraan naaman, niitä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin ja myös niitä, jotka käyvät nilkkaan kiinni.
Perusongelmana ns. vaikeissa tapauksissa on yleensä se, etta "käyttökoira" on osunut ihmiselle, jolla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä sen oikeaan kouluttamiseen. Toisaalta, jos nyt hankkii pinserin palveluskoirakokeita varten, saattaa pettyä, jos saakin liian flegmaattisen pehmon tai patalaiskan sohvakoiran; ne tosin ovat aika harvinaisia. Kannattaa siis katsoa vanhempien luonnetestituloksia ja myös itse käytannössä ottaa selvää vanhempien luonteista.
Ketteränä pinseri soveltuu hyvin esim. rauniotoimintaan, viestiin, tokoon, agilityyn ym. notkeutta ja nopeutta vaativiin lajeihin. Joitakin hyviä tuloksia on saatu esim. raunioilla. Myös tokossa pinserit ovat jossakin määrin menestyneet, yksi jopa tottelevaisuusvalioksi saakka. Riistavietti saattaa joillakin yksilöillä haitata metsätyöskentelyä. Saksassa pinserit tietysti päätoimisesti roikkuvat maalimiehen hihassa, mutta meidän Suomessa tuskin on viisasta mennä kovin paljon suojelupuolelle. Laji vaatii hyvin paljon tietoa ja taitoa harrastajiltaan.
Palveluskoirakokeisiin pinseri tarjoaa ketterän, haasteellisen "kevyemmän vaihtoehdon" Rodulta ei puutu älyä, päinvastoin haittana saattaa joskus olla koiran liiallinenkin nokkeluus! Jos hankit pinserin palveluskoiraksi, saat taatusti väriä ja vauhtia harrastukseesi, mutta samalla mitä miellyttävimmän, erittäin siistin ja helppohoitoisen sekä pieniinkin tiloihin mahtuvan seuralaisen.

"Palveluskoirat"-lehden (no 9/95) pinserien rotuesittely:
Elisa Vartiainen & Pirjo Porenne

 

PINSERIN ROTUMÄÄRITELMÄ

PINSERI (Deutscher Pinscher) 184

Alkuperämaa: Saksa

FCI:n ryhmä 2

Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat (alaryhmä1)

Hyväksytty: FCI 11.8.2000 SKL-FKK 15.8.2001
Muutos FCI Standard Nro 184 / 29.3.2006 GB
Muutos FCI Standard Nro 184/18.4.2007/GB hyv. SKL 27.11.2008
Häntä: Luonnollinen; tavoitteena on sapelin tai sirpinmuotoinen häntä.

Käyttötarkoitus
Vahti- ja seurakoira.

Lyhyt historiaosuus
Sileäkarvainen pinseri on hyvin vanha rotu, joka on mainittu saksalaisissa rotukirjoissa jo vuonna 1880. Sillä on samat esi-isät kuin snautserilla, jota kutsuttiin myös karkeakarvaiseksi pinseriksi. Alusta lähtien sileäkarvainen pinseri erosi karkeakarvaisesta värinsä ja lyhyen karvapeitteensä vuoksi. Pinserit olivat useimmiten mustia vaaleanruskein merkein, yksivärisiä ruskeasta punaiseen tai siniharmaista mustiin, pippuri&suola-värisiä.

Yleisvaikutelma
Pinseri on sileäkarvainen, keskikokoinen, ylväsryhtinen koira, jolla on sulavat linjat ja tyylikäs, neliömäinen rakenne. Se on vahva kuten snautseri. Sileän karvapeitteen ansiosta hyvin kehittyneet lihakset näkyvät selvästi, etenkin koiran liikkuessa.

Tärkeitä mittasuhteita
Rakenteeltaan mahdollisimman neliömäinen, ts. korkeus on sama kuin pituus. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).

Käyttäytyminen / luonne
Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus yhdistyneenä älykkyyteen ja kestävyyteen tekevät pinseristä miellyttävän koti-, vahti- ja seurakoiran.

Pää

Kallo-osa:
Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa.

Otsapenger:
Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva.

Kirsu:
Täyteläinen ja aina musta.

Kuono-osa:
Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.

Huulet:
Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.

Leuat / hampaat / purenta:
Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet.

Silmät:
Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat mustapigmenttiset ja tiiviit.

Korvat:
Taittokorvat, ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.

Kaula
Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva, ei leuanaluspusseja eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton.

Runko

Ylälinja:
Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.

Säkä:
Ylälinjan korkein kohta.

Selkä:
Vahva, lyhyt ja tiivis.

Lanne:
Lyhyt, vahva ja syvä. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.

Lantio:
Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.

Rintakehä:
Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.

Alalinja ja vatsa:
Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.

Häntä
Luonnollinen: tavoitteena on sapelin tai sirpinmuotoinen häntä.

Raajat:
Eturaajat

Yleisvaikutelma:
Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.

Lavat:
Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50º.

Olkavarret:
Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95-105º.

Kyynärpäät: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

Kyynärvarret: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.

Ranteet: Vahvat ja vakaat.

Välikämmenet: Vahvat ja hieman joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot.

Käpälät: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat oavt tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.

Takaraajat

Yleisvaikutelma:
Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

Reidet:
Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.

Polvet:
Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

Sääret:
Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.

Kintereet:
Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

Välijalat:
Pystysuorat.

Käpälät:
Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat.

Liikkeet
Pinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel.

Nahka
Kauttaaltaan tiivis.

Karvapeite

Karva:
Lyhyttä ja tiheää, sileää ja pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia.

Väri:
Yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan.
Musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivuilla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota.

Koko ja paino

Säkäkorkeus:
Urokset ja nartut 45 - 50 cm.

Paino:
Pinserin rotumääritelmässä painorajat olivat ennen 13-18 kg, nyt ne ovat 14-20 kg.

Virheet
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Raskas tai kevyt rakenne; matala- tai korkearaajaisuus, raskas tai pyöreä kallo; otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono; tasapurenta; vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät; alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; pitkät käpälät; peitsaaminen; korkeat liikkeet; ohut karvapeite; sekakarvan (päistärkarvan) esiintyminen; selkäjuova; tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite; säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

Vakavat virheet

Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ilmava yleisvaikutelma; omenanmuotoinen pää; erisuuntaiset pään linjat; ulkokierteiset kyynärpäät; asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; sisäänpäin kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

Hylkäävät virheet

Kaikenlaiset epämuodostumat; erittäin puutteellinen sukupuolileima; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 3 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus.

HUOM:
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.